19 helmikuun, 2020

Fysioterapeutin työpäivä

Kello kahdeksan avaan työtilani oven. Vaatteet ojennukseen, pikainen vilkaisu vielä peiliin, että aamuleivän murut ovat tippuneet suupielistä pois. Otan terapiavälinekassistani sinisen pilatespallon, siirtovyön ja nipun kuvakortteja. Askeleeni suuntautuvat tutuksi tulleen hoitokodin ovelle. Metallinen ovi painuu perässäni kiinni ja lukkoon tarjoten turvallisen kotisataman kaikille ryhmäkodin asukkaille. Siellä on turvallista asustaa, kulkea ja elää.

Aamiainen tuoksuu. Lautaselta löytyy tuttua kaurapuuroa, rukiista leipää herkullisilla täytteillä ja aamukahvi. Parrat on ajettu, tukka laitettu palmikolle, herralla on kauluspaita ja rouvalla kukin koristeltu vekkihame. Yksi asukas on menossa aamusaunaan. Toinen huutelee hoitajaa avuksi tippunutta paperia nostamaan. Minun ensimmäinen asiakkaani on jo odottamassa fysioterapian alkua. Päivä aloitetaan tänään yhteisellä jumpalla. Terävä koputus ovessa ennen avaamista kertoo, että täältä tullaan sinun omaan kotiisi. Huikkaan ovelta, että Eeva täältä tulee. Hyvää huomenta! Hetki vaihdetaan kuulumisia, mietitään päivän säätä, nukuttuja yöunia ja kiitollisuutta uudesta päivästä. Mustat nilkkapainot pyöräytetään nilkkoihin ja aloitetaan harjoittelu. Polvet ojentuvat samaan aikaan, kun lasketaan suorituskertoja…. yhdeksän ja kymmenen sitten tauko. Ojennetaan käsiä ylös ja sivulle. Noustaan seisomaan käsikädessä. Niiataan ja kumarretaan. Harjoitellaan arjen toimintakykyä pilke silmäkulmassa.

Seuraava asiakas istuu pyörätuolissa. Istun hänen viereensä ja pidetään hetki toisiamme käsistä kiinni. Olen tässä, sinua varten. Ei ole hätää. Lähdemme hiljalleen rauhallisempaan tilaan harjoittelemaan. Katsellaan mennessämme päivän säätilaa ikkunasta. Sanat ovat harvat, mutta merkitsevät. Äitiä ja isää sinä kaipaat. Hätäilet, etteivät tiedä, missä sinä olet. Rauhoittelen ja käännetään ikävä ja hätä siihen, millaisia muistoja sinulla on omasta äidistäsi ja isästäsi. Tilanne rauhoittuu. Verryttelyn jälkeen lähdetään kävelemään rollaattorin avulla. Ohjaan jalkasi ensin koukkuun, siirretään kädet rollaattorin kahvoille ja ponnistetaan seisomaan. Pienet askeleet lähtevät ohjautumaan eteenpäin. Olen vierelläsi ja turvanasi. Kerron sinulle, etten anna sinun kaatua. Kannustan ja ohjaan. Matka etenee ja mieli virkistyy.

Asiakkaiden välissä soitan muutamia puheluita, joissa kerron asiakkaiden omaisille fysioterapian kuulumisia: miten on hommat luistaneet, miten kävely on sujunut, miten kivut ovat helpottuneet, miten virkeys on parantunut ja hymy ollut huulilla harjoitellessa. Ruokatunnilla tankkaan mahaani lämpimän aterian, joka sisältää tänään salaattia ja kotitekoista kanakastiketta. Vettä juon tämän tästä, että kehoni jaksaa työskennellä aamusta pitkälle iltapäivään. Ruuan päätteeksi avaan tietokoneen, katson sähköpostit ja aloitan aamupäivän asiakkaiden kirjaamisen. Kirjaan tietokantaan asiakkaideni voinnin, harjoitteet ja niiden suorittamisen. Vaihdan kirjaamisen päätteeksi sairaanhoitajan kanssa muutamia ajatuksia asiakkaideni arjen liikkumisen avustamisesta ja asiakkaideni voinnista.

Haen seuraavan asiakkaani päivälevolta. Tänään on huimannut ja ollut uupunut aamu. Pyöritellään hartioita, ojennellaan käsiä, tehdään niiauksia. Keho on lämmin, olo vetreämpi. Puetaan ulkoiluvaatteet päälle ja lähdetään ulos kävelylenkille. Raittiissa ulkoilusäässä ajatus kulkee ja mieli virkistyy. Kävelylenkillä teemme sivuttaiskävelyä, takaperin kävelyä, keräämme myrskyn tiputtamia koivun oksia maasta ja näin saammekin tehtyä monipuolista tasapainoharjoittelua. Tunnistetaan talviasussa olevia puita: koivu, mänty ja kuusi tulevat muististasi vihjeiden avulla. Kerrot lenkkeillessä, miten talvisin olet pitänyt hiihtämisestä ja pilkillä käynnistä. Muistelemme kalojen nimiä samalla ottaen korkeita marssiaskelia. Sisälle tultua posket on punaiset ja mieli virkeä. Sinun onkin mukava aloittaa päiväkahvit harjoittelun jälkeen.

Päivä etenee. On viimeisen asiakkaan aika. Sinä et enää puhu. Sivelen raajojasi, että saisit kokemuksen kosketuksen kautta kehostasi. Raajasi ovat vetäytyneet koukkuun. Avaan sormesi. Kierrän, nostan ja taivutan. Käyn läpi kaikki suurten ja pienempien niveltesi liikesuunnat. Rentoutan kehoasi ja venytän lihaksiasi. Tuen asentoasi parempaan lepoasentoon tyynyillä ja hieron lopuksi hartioitasi ja päätäsi. Seuraan katsettasi koko ajan ja siitä näen, miten koet liikkeet, venytykset ja rentoutukset. Juttelen sinulle samalla jumpatessamme arkisia asioita. Hyvästelen sinut kädestä silittäen lähtiessäni ja toivotan mukavaa päivää ja hyvää vointia.

Työni jatkuvat vielä. Tapaan päivän aikana ihania, elämää nähneitä, herttaisia iäkkäitä. Jokainen heistä on yksilö. Toisella on heikkona jalat, toisella reistaa muisti. Toisella on edessä ehkä elämän viimeiset kuukaudet, toinen kokee olevansa elämänsä voinnissa. Sairaudet tuovat jokaisen elämään vivahteita, joiden kanssa kamppaillessa minä fysioterapian ammattilaisena haluan olla tukena ja rinnallakulkijana. Olen tässä työssä sydämestäni, vain sinua varten.